Tajusin tänään koulussa istuessani, että tämä päivä oli viimein normaali koulupäiväni lukiossa. Pienen pieni kriisi alkoi pyöriä mielessäni, en ajatellut että tämä hetki näin nopeasti koittaa. Mitä sitä sitten elämällä tekisikään? Minulla ei ole minkäänlaisia jatko-opinto suunnitelmia, en tiedä mitä haluaisin tehdä. En myöskään haluaisi lähteä opiskelemaan ammattia, mistä en kuitenkaan nauttisi lainkaan. Vaikka eihän nykyään pärjää yhdellä ammatilla, kyllä niitä täytyy vähintään se kaksi olla.
Käyn siis pidennettyä lukiota mm. tuon sairauteni vuoksi, eli 3,5 vuotta. Tarkoitus on, että saan kurssit tämän ensimmäisen jakson aikana tehtyä, sekä kirjoittaa vielä kaksi pakollista ainetta - jos hyvin käy, lakin saan tuossa joulun alla. Tosin edessä ovat ne minulle kaksi vaikeinta valitsemaani ainetta, nimittäin ruotsi ja psyka, joten läpipääsy on tällä hetkellä hartain toiveeni.
Loppuviikko minulla on sopivasti vapaata, huomenna seikkailen taas vaihteeksi labroihin ja perjantaina isoäitini luokse, sillä hän asuu aivan sen sairaalan vieressä, missä minulla lauantai-aamuna on magneettikuvaukset. Olen odottanut kyseistä magneettikuvausta jo tammikuusta saakka, jolloin diagnoosin sain, sillä haluan tietää minkälainen versio MS-taudista minulla on. Onko tulehduspesäkkeitä tullut lisää, vai onko lääkitys toiminut ja niiden määrä pysynyt samana tai vähentynyt.
Oireiden suhteen minun on vaikea sanoa mitään, sillä uskon, että osa niistä menee jo luulotaudin puolelle. Toki tuntuu että oireilu on siirtynyt jalkoihin, mikä tarkoittaisi että pesäkkeitä löytyisi myös selkärangasta, mutta en oikein osaa sanoa. Ehkä selkäkin katsotaan vielä lähiaikoina, nyt kun on vain pään magneettikuvaus.
Tästä nyt tuli tämmönen pienehkö päivitys, teki vain mieli kirjoitella jotain, varsinkin tuon koulun suhteen. Yritän tässä lähipäivinä saada aikaiseksi julkaista jonkinmoisia tekstejä lisää, mutta täytyy katsella miten koeviikon ja yo-kokeiden suhteen jää aikaa :)
